6KK

Siis apua. Viime keskiviikkona mulla tuli PUOLI VUOTTA täällä täyteen. Ihan hullua. Kuusi kuukautta.

Muistan kun suomessa ennen tänne lähtöä mietin että ihan sama kuinka kamalaa tai yksinäistä täällä tulee olemaan niin 6kk aion sinnitellä. Ja nyt on se 6kk mennyt eikä oo ollu sinnittelystä täällä tietoakaan :D välillä tosissaan mietin että mikä mussa on vikana kun vieläkään se koti ikävä ei vaivaa. Varsinkin kun Juha on täällä nyt ollut sen kuukauden ja valittelee nyt jo ikävää. Meiksi vaan tyytyväisenä porskuttaa eteenpäin ja kuukaudet ja viikot vaan vilisee silmissä :D

Mitäs uutta? No pikkuhiljaa oon alkanut tottua mun poikien poismuuttoon ja juha ja sara on asettunut hyvin taloksi meiän kotikoppiin. Ainiin ja tällä hetkellä meillä on yksi ranskalainen emilie majailemassa kanssa joten tiukkaa tekee tilan puolesta. Ja vähän ehkä ollut muutenkin ongelmia kun me ei ehkä ihan tulla niin hyvin toimeen emilien kanssa kun se on vähän sellainen ranskalainen ja elää kauheemmin meidän muiden mielipiteitä kyselemättä. Muuten se on ihan mukava tyttö, ja on meidän luona vaan kunnes löytää itselleen oman kämpän.

Töissä meillä on taas vaihtunut kengät (tiedän, tärkeetä infoaXD) MUTTA kun me saatiin pitää meidän edelliset työkengät eli punaset conssit itellämme, jeee! Ja tällä hetkellä koko ravintola kuhisee uusia työtekijöitä jotka on trialissa. Melkein kaikki on ranskalisia ja joukkoon mahtuu muutama tosi mukava ja muutama joita ei kauheesti työnteko tunnu kiinnostavan :D mutta annetaan niille aikaa niin eiköhän se siitä..  kamalasti kyllä harmittaa kun paljon ihania vakkareita on lähdössä pois muutaman kuukauden sisällä.

Asiasta aikalailla kukkaruukkuun, mä olen rakastunut Lontooseen. Oikeesti, ahistaa ajatus täältä pois muutosta. Tää kaupunki vaan on niin ihana. Sellaset pienet asiat tekee mut onnelliseksi. Niinkun esimerkiksi supertalented katuesiintyjät, joita täällä riittää on yksi asia mikä AINA saa mut hymyilemään. Ja se että on normaalia hymyillä randomille tubessa tai vaihtaa kuulumisia bussissa jonkun ihan ventovieraan kanssa. Tai kun menen tube asemalta töihin ja kaupasta myyjät moikkailee mulle ja kyselee miten menee ihan vaan koska oon sielläkin käynyt jo puolen vuoden ajan ostamassa aamu/iltapalaa työvuoroista riippuen.

Tällä hetkellä vaan oon niin tyytyväinen mun elämään enkä malta oottaa että pääsen seuraavat puolivuotta täällä viettämään :) 

(Katotaan näitä mun #blessed fiilinkejä sitten huomen aamulla uudelleen kun alotan työt 8 am)