Viimeinen vuoro rakkaassa Creperiessä<3

Yhyyyy. Nyt on vika vuoro Creperies tehty :(( ja täytyy sanoo että on kyllä haikea olo.. vaikka tiedän kyllä etten mä tuolla tyytyväisenä voisi töitä tehdä enää noiden asioiden takia, mitä edellisessä postauksessa kerroin. MUTTAKUN ne ihmiset <3 tulee ihan kamala ikävä Anan ja Fransescan ja Steven ja Chickenin ja Marselinon ja Alexin ja kaikkien kanssa työskentelyä ja sitä että niitä näkee joka päivä :( Tosin tostakin porukasta enää vaan 2 jää creperieen, joten turha tuotakaan oikeasti edes murehtia :D  Ja onneksi tiedän ettei yhteydenpito mun ja työkavereiden kanssa oo yhtään mihinkään loppumassa, sen verran tiivis poppoo jo ollaan. Plus tiedän että oon aina tervetullut sinne :-) Ja nyt mun uudessa työpaikassa tulen työskentelemään Chickenin pojan kanssa joten Chickeniiki tulee aina siellä nähtyä.

Tänään olin töissä 16-23 ja varsinkin koko illan mietin koko ajan että kaikkiea tein viimistä kertaa. Viiminen pöytä minkä pyyhin oli 22A ja vika payment minkä otin oli pöytä 16 ja ne makso kortilla reilu £60. Ja vika Icecream mitä söin oli lemonsorbet ja Jonna Clocked out 11.07pm viimeistä kertaa. Vähän siinä piti nieleskellä etten oikeesti käynyt itkemään :D Kuitenkin mun vika vuoro mun ihkaekassa Lontoo työpaikassa.

Varttia vaille 12 pääsin sitten lähtemään bussipysäkille kaikkien pusuttelujen ja onnentoivotusten ja halailun ja heippojen ja kuvien jälkeen. Ja sinne jäi Creperie ja ihan virallisesti en enää ole waitress south Kensingtonissa. Huhhuh, heippa aasialaiset ja rikkaat arabit, ei tuu ikävä!

Huomenna sitten 7.30am alkaa uusi vuoro ihan uudessa työpaikassa. Jännittttääää mutta kyllä se siitä. Lisää sitten huomenna ;)

Loppuun kuvia kuvia tän illan ihanista<3

Heippa Creperie

Noniin elikkäs. Juttuhan on nyt niin, että mä lähden Creperiestä. Taisiis tarkalleen meitä lähtijöitä on 8 vanhaa ja vissiin 4 uutta ihan muutaman viikon sisällä.

Mikä tähän nyt sitten on johtanut? Noh, vähän ennenkuin itse aloitin, paikan management vaihtui. Alkuunsa asiat kuitenkin jotakuinkin pysyi samanlaisina ja oltiin kaikki yhtä isoa perhettä pomojen ja kaikkien kanssa. Mutta jossain vaiheessa asioita alettiin muuttaa aika kovallakin kädellä. Muutokset alkoi sellaisista pikkujutuista kuten työvaatteiden vaihtamisesta ja uusista astioista. Ihan fine siis. Sitten meidän yli 50 crepen menu leikattiin 16 crepen kokoiseksi, mikä saikin sitten aika paljon pahaa aikaiseksi. Ensinnäkin melkein kaikki vaki-asiakkaat katosi muutaman kuukauden sisällä ja Decio, meidän pomo (joka oli itse suunnitellut menun kun creperie 10v sitten avattiin) oli erittäin paljon tätä vastaan, mutta häntä ei enää kuunnella ollenkaan creperiessä.  Uusi management on ottanut ohjat ihan kokonaan itselleen, eikä enää paljoa ketään muita kuunnella.

Muutama kuukausi sitten meille tuli Tronc, mikä siis tarkoittaa sitä, että service charge is included in the bills. Aluksi tämä kuullosti tosi mahtavalta, mutta turns out ettei se toimi ollenkaan. Ensinnäkin kun meillä oli vaan cash tips, saatiin paaaaaljon enemmän tippejä. Toiseksi, sellainen troncmaster jakaa ne tipit kaikkien kesken, eikä siinä kyllä mene ihan nallekarkit tasan. Esim. Keittiössä minimi tippi on 300 kuukaudessa, siinä missä minä tarjoilijana sain viime kuussa vaivaiset 130puntaa.

Informaatio ei enää kulje 'pomojen' ja meidän työntekijöiden välillä, mistä johtuen isoja väärinkäsityksiä on tullut meille floorstaffille. Esim. Yksi kuukausi meille maksettiin vain 3viikon palkka, ilman että kukaan oli infonnut mitään. Kiva siitä sitten koittaa kitkutella seuraavaan palkkapäivään.

Muitakin tälläisiä vähän isompia ja pienempiä muutoksia on tullut, kuten mikit kameroihin joista pomot voi kuunnella meidän juttuja samalla kun katselee ja mm. Se kerta kun moe ja toinen bigbigboss oli autossa creperien edessä vakoilemassa miten työnteko sujuu.

Yksi kaunis aamu sitten tulin 8am töihin, eikä mulla ollut rahaa mukana koska staff food ja coffee kuuluu meidän sopimukseen. katsoin meidän ilmoitustaulun läpi ja Kappas, siinä oli lappu ilmoittamassa että no food no coffee anymore :) ja siis mitään ennakko varoitusta ei oltu voitu antaa. Noh, lainasin rahaa Analta, jotta voin tauolla jotain edes syödä. Sitten kävin 4h jälkeen taukoa kyselemään, niin  TADAA, ei meillä enää mitään taukoja ole alle 7 tuntisina päivinä. Vähän oli huono olo ja nälkä kun työpäivä päättyi.

Ihan se 'viiminen naula mun arkussa' oli se meeting näistä ongelmista. Bigbigboss ei ees paikalle vaivautunut ja tämä hänen kakkosmiehensä vaan korotti ääntään ja huusi jostain miljoonista mitä sillä on kun koitettiin jotain sanoa. Ihan naurettavaa.

Hahah niin joo ja sitten sain kuulla että Stevekin oli antanut resignationletterinsä niin mun 99,9% varmuus lähtemisestä pomppas jonnekin ainakin 300% tienoille.

Uus työpaikka on jo tiedossa mutta aattelin että siitä ja lähtöfiiliksistä vois tehdä erillisen postauksen ettei tää teksti yhtään enempää veny.

7kk

Juu no, se 7kuukautis päivä oli ja meni. Oon vaan ollut liian laiska kirjoittamaan tänne yhtään mitään. Töissä sen viettelin ihan  normaalisti ja kuten aina, ei ole koti-ikävää ja rakastan lontoota. Tuntuu että toistan itseäni aina ihan hirveesti näissä kuukausi postauksissa :D  no mutta ehkä parempi niin, kuin että joka toinen kuukausi haluisin vaan kamalasti kotiin ja lontoo ahdistaisi.

joo no, työt alkaa ihan jutsiisa eikä oikein tää kirjoittaminen nyt huvita niin laitan taas vaan kuvia viime ajoilta.

Mietteitä suomen lomasta

Suomeen oisin mielelläni jääny vielä toiseksi viikoksikin kun ei toi yksi riitä mihinkään, minkä takia ihan liikaa jäi ihmisiä näkemättä. Mutta jos totta puhutaan niin lentomatkalla oikeesti tuntu että oli menossa kotiin. Piccadilly linen kuulutukset ja omat kotikulmat täällä queensparkissa sai sellasen pienen tyytyväisen hymyn mun naamalle koska ihanaa olla kotona.

Jotenkin tuntui muutenkin vähän alienilta olla taas suomessa, vähän niinkuin ei oilisi itse ikinä lähtenytkään. Vaikka samalla kotka ja sen pienuus ja hiljaisuus, jotka ennen oli ihan normaaleja, tuntui iiihan oudoilta. Se, että jouduin odottomaan varmasti yli 15min, ennenkuin näin yhtäkään bussia, tai se kun maria sanoo ihan tosissaan että ei vittu mikä ruuhka, vaikkei autojen määrä ollut ruuhkaa nähnytkään, tai vaikka ihan vaan se, että kaduilla kävellessä ei tullut ihmisä vastaan. Hassua kuinka ennen noi niin normaalit asiat on alkanut tuntua oudoilta ja samalla ennen oudot asiat tullut täällä ihan normeiksi. Esimerkiksi tänään moni ihminen hymyili mulle tubessa (niinkuin kuuluukin) ja joku random tuli juttelemaan ja sovittiin että hengataan joskus.

Suomessa se tulikin jotenkin järkytyksenä että ihmiset oikeesti on just niin 'kylmiä' kuin olen täällä kavereille kertonut. Useempaan otteeseen huomasin automaattisesti hymyileväni ventovieraille ja mua vaan joko tuijotettiin oudosti tai käännettiin vaan katseet pois. Menin bussilla tallille yksi aamu ja hymyillen sanoin kuskille että 'moi, katajasuolle, kiitos', ja ojensin kakskympisen. Minua edes katsomatta kuski vaan otti rahat, tulosti kuitin, tyrkkäs vaihtorahat käteen ja siinä se. Kävelin siitä bussin perälle istumaan ja jotenkin huomasin olettavani katsekontakteja muiden matkalaisten kanssa. Itsekseni hymyilin istuttuani kun mummot oli vaan tiiviimmin katsonut ikkunasta ulos vaikka itse olin valmiina morjestamaan.

Toisaalta, kyllä siitä yksinkertaisuudesta väkisinkin nautti. Sai olla hymyilemättä ja puhumatta tietäen, että se on ihan ok ja normaalia. Musta tuntuu kanssa että kuulin oikean, sellasen 'syvän hiljaisuuden' ekaa kertaa yli puoleen vuoteen. Muutenkin oli jollain tapaa tosi rauhoittavaa ja rentouttavaa vaan liikkua kävellen/autolla kun ihmisiä ei ollut missän.
Ja metsä maasto Sintin kanssa oli taivaallisuuta. Suomen jollain tapaa karu mutta niin vihreä metsä on jotakin aivan mahtavaa, ja hevosen selästä koettuna se on mulle täydellisyyttä.
Plus hei, suomessa on oikeasti todella raitis ja saasteeton ilma. Se oli ensimmäinen asia minkä huomasin kun astuin ulos helsinki-vantaan lentokentältä. Ja myös kun saavuin tänne Lontooseen takaisin, kun tuntui ettei happea ole tarpeeksi ilmassa kun hengitti.

All in all, oli mahtavaa vierailla suomessa, mutta huomata myös että oli mahtavaa tulla tänne takaisin. Tällä hetkellä tää Lontoo on kyllä se mun paikka ja toi Suomen matka sen vahvisti. Kyllä mä täältä vielä joskus kotiudun takasin suomeen mutta varmasti en vielä ainakaan puoleen vuoteen. Turha tollasia palaamisia stressata, mä meen täällä ihan tunteella ja niin kauan olen kun siltä tuntuu. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka enskuussa iskis ihan kamala koti ikiävä ja pitäis palata synnyinmaahan ;) tosiaan, turha miettiä tollasia,  London makes me happy therefore I shall stay in london. Piste.

1vk suomessa

Moikkaa! Viime sunnuntaina kotiouduin suomen reissulta ja ihan vaan omaksi iloksi ja muistoksi pikakelaus suomiviikosta.

Suomeen saavuin silloin su-ma välisenä yönä. Ai että olin ihan täpinöissäni ja siinä kun laskeudittiin niin mun vieressä oleva mieskin sanoi jo että koita nyt vähän jaksaa että ei se penkki tulessa ole :D Ja siis joo kyllähän sitä tais kyynel poskelle vierähtää kun lentokoneen pyörät kosketti suomen kamaraa. Toinen kyynel sitten kun juuli oli mua vastassa ja kolmas kun puolen vuoden tauon jälkeen pääsin syömään Hesen kerrosateriaa. 

Ekakan yön (tai aamun, koska juulin kanssa meni vähän pidempään :D) nukuin kummeilla<3  Aamulla tietty juoksin halaamaan mun kummisetää ja annoin jopa pusun poslelle, mistä arto vähän järkytty ja totesi vaan että onpas Lontoo tehnyt minusta villinXD

Maanantai illalla menin äiskälle enkä ikinä tuu unohtamaan kuin lämmöllä se otti minut vastaan. Muija vaan puhu puhelimessa ja halas pilasesti, käänty ympäri ja jatko puhumista XD ihana äiti <3 JA NÄIN MUN IHANAT RAKKAAT VELJET KANSSA. oivoi kyllä oli kaikkia ollu ikävä vaikkei oikeen ollu ees tajunnu.

Jajaja mäkkärissä oli pakko käydä jo maanantaina!
Tiistaina taidettiin lähteä kaisan kanssa terdelle missä meihin liitty mclari ja mciida. Keskiviikkona oltiin juulin kanssa soutelemassa ja uimassa ja oli muuten IHANAA, oikeest suomen vesiä ja hiljasuutta ja uimista on ikävä. Ja ennen torstaita kerkesin johonki väliin näkemään kanssa monaa ja hennaa ja otsossa olin parikin kertaa.. AINIIN ja rakasta sinttiä kerkesin kahtena aamuna käydä hoitelemassa<3

Torstaina näin Rottiksen ekaa kertaa sataan vuoteen (<3!!) Ja meripäivät alkoivat. Illat meni kavereiden kanssa juhlien ja päivät perheen luona.

Sunnuntai aamuna lähdettiin kohti lentokenttää villen, äiskän ja äidin random miehen kanssa. Matka meni tosi nopeesti takapenkillä veikan kanssa sekoillessa ja tosi vaivattomasti suju lentokoneeseen siirtyminen, lento ja ihan kaikki. Kotona olin viiden aikoihin sunnuntai iltana ja melkeimpä siitä suoraan painuin nukkumaan, jotta ois maanantaina energiaa töissä ;)