Good night, sleep tight, DON'T LET THE BEDBUGS BITE

*WARNING* lopussa oikeasti ällöttäviä kuvia  // ei ehkä ihan kaikille

Mun mielestä toi otsikon hyvän yön toivotus oli aina jotenki tosi suloisen kuulonen ja ihana. Oikein teki mieli kääriytyä tiukasti peittojen sisään ja nukkua vähintään 12h putkeen. Nyt nukkuminen melkeempä ahistaa ja toivon ettei mun tarvi kuulla tota sanontaa ikinä uudestaan.

Meillä nimittäin oli luteita. Hyi yök ällöä. Eikä vaan toi ahistus siitä että jaat sun sängyn useiden verta imevien hyönteisten kanssa, vaan myös se fakta, että aamulla heräät punaisten kutiavien paukamien kanssa. Mitkä muuten kutiaakin ihan pirusti ja pitkään. Eikä ne kauniiltakaan näytä sun jaloissa, selässä, käsissä, kaulalla ja naamalla. 

Muistan vielä kun kavereille ihmettelin kuinka aina öisin pääsi hyttyset puremaan vaikkei niitä missään täällä lontoossa muuten näe.Kunnes sitten Ana kysy että ollaanko harkittu meillä olevan bedbugseja. Silloin mun piti lähtä googlailemaan, että mitä nämä söpöt bedbugit oikeesti on; Luteita. Ei voinu yhtään kauempana olla mun kuvitelmista (en ees tiiä mitä olin aikasemmin ajatellu.. että ne ei ees oo mitään oikeitä eläviä asioita?). Noh, tässä vaiheessa oli alkanut nukkuminen olla jo aika tuskaa kun kutinaan heräsi pitkin yötä ja päivät teki mieli vaan raapia itseään verille.

Soitettiin agencyyn ja ne hankki meille myrkyttäjät paikalle. Seuraavana aamuna ne tuli eikä 8 tuntiin saatu olla kotona sen myrkyn takia. Ja töiden jälkeen pestiin juhan kanssa KAIKKI meidän vaatteet alakerrassa ja kuivattiin rutikuiviksi kuivurilla. Vanhat petivaatteet meni suoraan roskikseen ja saatiin suojat patjojen päälle.

Pari yötä sai nukuttua ihanan täydellisesti kunnes yksi aamu heräsin punainen paukama leuassa. Huoh. Täytyy siis uudelleen myrkyttää vielä ennenkuin muutetaan pois ja laittaa vaatteet uudelleen pesuun. Sitkeitä kavereita noi luteet ja vissiinkin aika yleisiä täällä englannissa varsinkin. Laitan nyt loppuun ällöjä kuvia vähän antamaan suuntaa noista puremien määrästä vaikka en edes ole ihan varma pitäiskö. Aivan todella yököttävää ja toivoisin voivani sanoa että tossa oli kaikki mutta valitettavasti ei läheskään. Pyydän anteeksi kaikkia traumoja mitä tällä tekstillä saatan aiheuttaa.

8kk ja muutoksia

Moikkamoi taas pitkästä aikaa.

Tässä justiinsa istun tubessa työvuoron jälkeen matkalla kotiin ja syön salmiakkia (ahnam, kiitos Silja♡).  Viimisiä kertoja meen Queen's parkkiin, niin että voin sanoa asuvani siellä. Nyt on nimittäin niin että molemmat, juha ja sara, on muuttamassa takaisin kotimaihinsa. Joten se ois muutto taas edessä. Tällä kertaa etin itselleni oman huoneen ihan vaan koska yksityisyys. Plus en halua enää olla toillein riippuvainen kenestäkään että tarvii itse muuttaa/stressata jos kämppis/huonekaveri haluaa muuttaa pois. East ja north lontoosta oon lähinnä katellu ja ehkä huomenna ois yks näyttökin.

Mitähän muuta. Mun uusi työpaikka on covent Gardenissa siellä marketin sisällä. Le pain quotidien on raflan nimi and I'm still a waitress. Me saadaan joka päivä syödä menusta meidän staff foodi eli nykyään mun ruokavalio aika paljolti koostuu kaikesta 'organic' ruuasta. Muunmuassa baked eggs with chorizo, scrambled eggs with prosciutto, soups, croissants, chili sin carne ja veggie frittata on mun lemppareita ;)  oikeesti tykkään olla tuolla; ihmiset on tosi mukavia, kaikki on niin paljon paremmin organisoitua ja tipit tosi paljon paremmat kuin creperiessä (ennen parhaimmillaan £20/viikko, nyt sen £15-40/päivä). 

Uutta oli näiden rahastus systeemi. Meillä ei siis ole kassoja vaan joka vuoroon tullessa sulla pitää olla joku n. £20 omaa rahaa vaihtorahaksi ja pidät itelläs kaiken rahan minkä asiakas antaa. vuoron lopussa sun pitää antaa yritykselle just sen verran rahaa kun oot myynyt ja kaikki yli jäävä on sulle itselles tippejä.

Että sellasta. Ihan justiinsa oon kotona niin laitan vaan kuvia loppuun!