Tällä hetkellä fiilis on aika sellanen turta. Johan tässä koko eilinen päivä meni itkiessä kun ensin piti sanoa heipat creperiessä ja sitten francille. Arvatkaa tuliko siitä itkusta enää loppua. Tänään ainut paikka kun kyyneleet kävi virtaamaan oli kun kävin tescossa ja vahingossa päädyin ajattelemaan että saattaa olla vika kerta kyseisellä ketjulla vähään aikaan. Nyt vain koitan olla ajattelematta. Ainahan tänne pääsee takasin Ja ihan oma päätös tää lähteminen (<-- kaksi asiaa mitä pyöritän päässäni uudellee ja uudelleen). No posiitivisia asioita on etten joutunut maksamaan ylikiloista, joita ihme kyllä ei tullut. Ja se että tänne pääsee aina takaisin. Harmittaa kun jouduin jättämään ison kassillisen vaatteita, muutaman kirjan ja vissiinkin 5 paria kenkiä jälkeeni. Lennon lähtöön tällähetkellä aika lailla tasan kaksi tuntia ja viisi minuuttia. Oivoi. Pystynköhän ollanitkemättä kun kone lähtee? En oikein tiedä kun ne kyyneleet tulee aina ihan yllättäen. Yhessä hetkessä oon vaan sillee fineee emotionless ja sitten silmänräpäyksessä itken :D Noh omapäätöshän tää lähteminen on. Ja nyt pitää lopettaa tää kirjottaminen etten liikaa käy ajattelemaan (nyt tuntuu mukavasti kuin ois vähän omassa kuplassa).
//edit: istun tässä penkeillä ja tohon tuli pari varhaisteiniä istumaan ja kovaan ääneen valitti kun ei riitä kaikille paikkoja. Sanoin että no prob voin kyllä liikkua vähän jos haluutte kutsua loput teistä istumaan. Molemmat käänty katsomaan minua, tuijotti vähän aikaa ja käänty takasin juttelemaan toisilleen sanomatta mulle mitään. Siisjyyy mitäs tähän nyt sanois. Jalkoi vähä takas maanpinnalle ennenku suomee asti pääsen. Unohtuu vaan välillä kuin erillaisia suomalaiset ja britit on keskenään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti